Tiistaina Helsinki-Vantaalla ennen kaiken alkua opettajat jännittivät, saavatko oppilaat itsensä sängyistä ylös ajoissa edes tällaisen onnenpotkun kohdalla. Kaikki saapuivat kuitenkin kiltisti kukonlaulun aikaan, tosin silmät sikkuralla.
Lennot Helsingistä Osloon, sekä Oslosta Tromssaan kautta Longyearbyeniin sujuivat erinomaisesti ilman korvakipuja, mutta kohtalo verotti siitä niin, että puolelta ryhmää hävisivät laukut Oslon lentokentälle.
Matkalla kohti määränpäätä saimme ihastella useaan otteeseen kauniita lumihuippuisia vuoria ja uskomattoman ihanaa merta, kunhan pilvet ensin hälvenivät.
Koko porukka yliopiston katolla.
Longyearbyeniin saavuttua Sysselmann (=Kuvernööri) toivotti kaiuttimesta kaikki tervetulleiksi kirkonkellojen säestyksellä, tosin häneltä loppuivat kielet ranskan jälkeen. Laukutkin onneksi saapuivat oman opettajamme toista lukuun ottamatta. Sekin on kuitenkin tulossa, ja hän on kokeneena maailmanmatkaajana pahemmastakin selvinnyt. Sää oli aurinkoinen ja mukavan vilpoisa, vaikka kylmä tuuli saikin välillä niskakarvat pystyyn. Bussimatka hotelliin oli hyvin nopea, ja samalla sai alkutuntumaa karun kauniisiin maisemiin.
Gestehuse 102 eli majapaikkamme Longyearbyenissä.
Pikaisen kaupankäynnin ja ruoanlaiton jälkeen pidimme pienen ruokalevon, kunnes Huippuvuorilla opiskeleva Sanna Markkula tuli pohjustamaan matkaamme kertomalla omia kokemuksia jääkarhujen maasta. Lisäksi hän piti meille keskiviikkona esitelmäkierroksen Huippuvuorten yliopistolla (http://www.unis.no). Huippuvuorten yliopisto on muuten maailman pohjoisin korkeatason opiskelupaikka, ja se on – yllätys, yllätys – erikoistunut arktiseen tutkimukseen. Sen jälkeen upeiden valokuvien oton ja shoppailun jälkeen saimme taas ravitsevaa ruokaa. Pienten päiväunien jälkeen tiedossa on taas menoa: Sannan johdolla lähdemme patikoimaan viereiselle jäätikölle.
Sää on keskiviikkonakin ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin, +8 astetta. Saa nähdä sitten jäätiköllä…
0 Kommentit to “Huippiksilla ollaan”