Kahtakymmentä yli kymmenen bussi saapui hakemaan urheaa opiskelijajoukkoamme kohti satamaa. Laivamme irtautui Longyearbyenin satamasta yhdeltätoista ja suuntasi kohti Pyramidenia. Matka sujui leppoisasti kauniissa maisemissa läpi vuonojen. Kuvia tuli räpsittyä vähän liikaakin. Kaikki odottivat jääkarhuja tai hylkeitä. Reittimme kulki Svenskahusetin ohi. Svenskahuset on vanhin Spitsbergenin rakennus ja siellä vietti talvea norjalainen miehistö, joka salaperäisesti kuoli. Sen ohitettuamme matka jatkui kohti Pyramidenia.
Pyramiden oli noin 1500 asukkaan neuvostotyylinen kaivoskaupunki, joka suljettiin vuonna 1998 hiilen huonon laadun ja vaikeiden asumisolosuhteiden takia. Pyramiden oli tärkeä kylmän sodan aikaan yhtenä neuvostoliiton poliittisena alueena. Se oli toinen neuvostokaupunki Huippuvuorella Barentsburgin lisäksi. Pyramidenissa työskentelee turistiaikana kesällä viisi vakituista työntekijää, joiden tehtäviin kuuluu paikasta huolehtiminen, vartioiminen, sekä myös tavaroiden siirtäminen laivasta maahan ja takaisin. He omaavat kaikkien paikkojen avaimet, joilla he voivat avata esim: kulttuurikeskuksen, jossa on paljon miellyttäviä yllätyksiä turistien varalle – aina urheiluhallista saunaan ja elokuvateatteriin. Myös kirjasto ja uimahalli löytyivät paikanpäältä. Kiersimme kaupungin ja kuljimme keskuskatua pitkin – josta muuten saa melko selvän hahmotelman koko kaupungista. Kaikkialla oli tietysti likaista ja pölyistä koska kukaan ei ole käyttänyt niitä noin kymmeneen vuoteen. Eräs avulias venäläinen työntekijä olisi antanut meille erikoisluvan käydä myös museossa. Tämä siksi, että joukossamme oli eräs venäläisperäinen opiskelija, jonka kielitaito auttoi asiassa. Paljastui, että kaivoskaupunkiin saattaa ehkä tulevaisuudessa avautua hotelli juuri turisteja varten, joita on kesäisin ollut melko paljon.
Loppumatkalla käytiin vielä kurkistamassa suurta ja kaunista jäätikköä (Nordenskölkbreen), joka valuu mereen. Lohkeilleiden kohtien sininen hehku sai kyllä syttymään. Alueella liikuskeli hylkeitä joista näimme jopa yhden – ihan kokonaisuudessaan sen köllötellessä jäälautalla. Lopulta, hieman pidempää retkeä odotettuamme lähdimme takaisin kohti Longyearbyenia. Lähes koko matkan meitä saattoi iso joukko merilintuja (myrskylintuja ja lunneja), näin myös palatessamme.
0 Kommentit to “Lauantai”